Leirini ajankohta oli 31.1. – 7.2.2016. Tavoitteena oli yhden viikon määrärypistys E24-kilpailua varten, sopivassa lämpötilassa ja liukkautta karussa. Pari viikkoa kestäneet paukkupakkaset olivat pitäneet minut paljolti pelkän mattoharjoittelun varassa ennen leiriä.
Kilometrejä tuli seuraavasti: tuloiltana 12 km rannan kävelykadulla keinovalossa. Seuraavat 7 päivää kolme treeniä päivässä alkaen auringonnoususta klo 7.50 päättyen iltatreeniin auringon laskiessa klo. 18.00. Päiväkilometrit yhteensä 44, 45, 47, 49, 40, 41, 44 km. Koko viikko oli melko aurinkoista ja sadetta tuli vasta lähtöpäivän aamuna muutama tunti. Lämpötila aamulla noin 7 C, päivällä 16-19 C ja illalla noin 13 C, vuoristossa kylmempää.
Kohde oli Palmasta noin 15 kilometriä itään S Arenal. Lennot olivat varsin halvat 243 euroa Helsingistä, mutta vaati välilaskun mennen tullen. Vain harvat hotellit olivat auki, koska turistikausi alkaa vasta maalis-huhtikuussa. Hostelin hinta oli 143 euroa/8 vrk. Majapaikan sijainti oli hyvä ja isäntä ihan mukava, mutta siihen hyvät puolet sitten loppuivatkin. Oli huoneessa sentään pieni sähköpatteri ja suihkusta tuli kohtuullisen lämmintä vettä. Kosteus on tuohon aikaan vuotta niin suuri, että edes aamulla hostelin katolle viedyt märät vaatteet eivät kuivuneet päivän aikana, ja huoneessa eivät senkään vertaa. Aamulenkeillä puista tippui vesipisaroita yön kasteen takia.
Juoksijoita näkyi jonkun verran, mutta melkeinpä pelkästään rantatiellä ja yhdessä pienessä puistossa. Minä puolestaan etsin pitempiä reittejä ja pehmeitä alustoja. 5 km pituinen hiekkaranta oli liian pehmeä normaaliin askellukseen. Löysin todella hienoja polkuja ja pikkuteitä, mutta suunnilleen kaikki hyvät juoksukohteeni olivat jokseenkin kiellettyjä alueita. Joka hemmetin metsä ja tie oli aidattu tai kylteillä julistettu yksityisalueeksi, jossa ei saa liikkua. Kuvassa esimerkki helposti havaittavasti varoituskyltistä, jota oli syytä kunnioittaa ja toisessa kuvassa puussa roikkuva kyltti, jota ei välttämättä edes helposti huomannut.
Läheltä löytyi myös muutama ihan sallittu pusikkoalue, jossa oli paljon polkuja ristiin rastiin, mutta niissä oli lasisiruja, koiran paskaa ja aika paljon myös irti olevia, tosin ihan kilttejä koiria ulkoilutettavana. Kielletyillä alueilla oli puolestaan pieni riski törmätä vähän vihaisempaankin koiraan, mutta onneksi minulle näin ei käynyt. Uskoisin, että joitakin vuosia tai vuosikymmeniä sitten ne kielletytkin alueet ovat olleet kaikkien käytössä, koska sinne oli kuitenkin syntynyt niin paljon polkuja. Ilmeisesti maanomistajat ovat nykyisin enempi kyllästyneet turistien roskiin. Oli siellä metsissä ja peltojen laidoilla myös aika paljon loukkupyydyksiä, joita ei halutta kaiken kansan nähtäväksi.
Kilpapyöräilijöitä ja triathlonisteja näkyi melko paljon ja pyöräilyn suhteen paikka oli ihan Euroopan kärkeä, joskin vähän viileä vielä keskitalvella. Uimahalleja en nähnyt, mutta kyllä ainakin Palmasta sellainen löytyy. Merivesi oli vielä melko kylmää, noin 16 C. Liikenne pääteitä lukuun ottamatta varsin vähäistä ja asfaltit yleensä priimakunnossa.
Muutamia ”merkittyjä” vaellusreittejä oli myös esitteissä, mutta vuoristoalueella ne olivat hankalia juoksuun ja tasankoalueilla niitä oli edes vaikea löytää, eikä ainakaan yhtään opastusmerkkiä ollut matkan varrella. Sen sijaan privat -kylttejä oli jopa yhden sallitun alueen lähtöpäässä ja yhtä toista oltiin juuri sulkemassa aidalla. Juoksun suhteen Mallorca ei siis ole mikään paratiisi, vaikka siitä sellaisen helposti saisi, jos paikalliset maanomistajat ja matkailuyrittäjät vaan haluaisivat. Säätila oli juoksun suhteen todella hyvä. Aamulla vähän viileä, mutta päivälenkin pärjäsi jo lyhyillä juoksuhousuilla ja hihattomalla tai t-paidalla. Nestettä ei tarvinnut kantaa hirveitä määriä, koska ei ollut liian lämmintä. Kovin suurina rosvoina paikalliset eivät todennäköisesti yksityismetsissä lenkkeilevä pidä, koska urheilu ja pyöräily ovat ihan arvostettuja asioita, mutta itsellä ei kuitenkaan ollut ihan paras fiilis, kun ei ollut varma minkä mutkan takaa tulee vastaan vahtikoira tai maanomistaja. Kerran törmäsin maastopukuisiin paintball- harrastajiin, mutta he morjestivat ystävällisesti, olivat varmaan itsekin laittomasti siellä. Toisen kerran vastaan tuli kolme haulikkomiestä kanijahdissa, joskin silloin olin aidan sallitulla puolella. Kerran tuli vastaan loukkupyytäjien auto ja he käskivät minut pois yksityisalueelta.
Onnistunut leiri kaiken kaikkiaan, mutta ehkä ensimmäinen ja viimeinen juoksuleiri Mallorcalla. Juoksun lisäksi tuli ajettua autolla reilut 600 km maisemien katselun ja lenkkien välisten taukojen merkeissä.
TERO HYPPÖLÄ