Masokistin Unelman voittoon viime lauantaina juoksi ensimmäiseen ultrajuoksuunsa osallistunut 24-vuotias, entinen jalkapalloammattilainen Juuso Simpanen Vantaalta.
Lähestyimme Juusoa haastattelupyynnön merkeissä ja huolella harkitut vastaukset tulivat nopeasti.
1) Kuka on Juuso Simpanen, kerro lyhyesti itsestäsi.
Urheilu on aina ollut iso osa elämääni. Pienenä poikana tulevaa ammattiani kyseleville vastasin aina joko ”futispelaaja” tai ”lätkänpelaaja” eikä muita vaihtoehtoja ollut. 13-vuotiaana päätin panostaa jalkapalloon täydellisesti, joka poiki muutaman vuoden jälkeen ammattilais-sopimukseen. Muutama vuosi sitten päätin lopettaa lyhyen futisurani, jonka jälkeen on lähinnä tullut vietettyä reissumiehen elämää ympäri Maapalloa.
2) Pelasit aikaisemmin jalkapalloa. Mikä veti juoksun ja erityisesti ultrajuoksun pariin?
Lopetin futiksen muutamien syiden takia, suurimpana syynä oli vapaus. Vapaus tehdä oman mielen mukaan juuri sitä mitä haluaa ja juuri silloin kun haluaa.
Lopetettuani en tehnyt vuoteen mitään treeniä lähes lainkaan, mutta kun on koko elämänsä urheillut paljon, niin sen totaalinen lopettaminen oli vaikeaa. Huomasin kaipaavani urheilua ja omien rajojen etsimistä, joten ryhdyin juoksemaan aluksi pari kertaa viikossa. Rakastuin nopeasti erityisesti pitkiin leppoisiin lenkkeihin ja aloin pikkuhiljaa kasvattamaan määriä.
Olin aina yksi joukkueen hitaimmista juoksijoista, mutta kestävyys taas suuri vahvuus, joten ultrajuoksu vetää puoleensa myös sen takia. Lisäksi minua kiehtoo ihmisen kyky kulkea pitkiä matkoja pysähtymättä.
3) Kerro lyhyesti Masokistin Unelman etenemisestä. Oliko jotain erityisiä ongelmia, miten tankkasit ennen kilpailua ja kilpailun aikana?
Lähdin MasU:lle saamaan kokemusta ultrajuoksukilpailusta. Pisin lenkkini ennen kisaa oli 60 km leppoisalla vauhdilla, joten en tiennyt mitä sen jälkeen tulisi tapahtumaan.
Ennen kisaa söin samoja ruokia, kuin normaalistikin painottaen hieman enemmän hiilareiden saantiin, paljon hedelmiä, kasviksia, perunaa, täysjyväviljoja ja palkokasveja.
Kisassa lähdin liian kovaa liikkeelle, enkä syönyt tarpeeksi, joka kostautui vauhdin romahtamisena 70 km paikkeilla. Loppu olikin sitten jatkuvaa syömistä ja hölkkäilyä.
Kisan aikana otin energian banaaneista, rusinoista, taateleista, perunasta, energiageeleistä sekä urheilujuomasta. Vatsan kanssa ei ollut juurikaan ongelmia koko kisan aikana. Tulevissa ultrissa pitäisi ottaa reilusti enemmän kaloreita koneeseen ja lähteä rauhallisemmin liikkeelle, jotta lopussa voi kiristää tahtia.
4) Olet vegaani, kuten muutama kansainvälisesti menestynyt ultrajuoksijakin (mm. Scott Jurek). Lienee turha edes kysyä mitä mieltä olet vegaaniruokavalion soveltuvuudesta kestävyysurheilijalle, mutta aiheesta liikkuu monenlaisia väittämiä ja ”totuuksia”, joita kenties haluaisit oikaista?
Ilman puuttumista eläinten hyväksikäytön sekä muiden eläinlajien lihasten, muiden kehon osien tai eritteiden syömisen eettisyyteen tai ympäristövaikutuksiin sanon vain, että vegaaniruokavalioon siirtymisen jälkeen palaudun treeneistä nopeammin ja voin yleisesti kaikin puolin paremmin.
5) Haluatko kertoa hieman harjoittelustasi? Millaisia määriä treenaat, onko Sinulla harjoitusohjelmaa / valmentajaa vai harjoitteletko fiiliksen mukaan?
Treenaan aikalailla tuntemusten mukaan. Kuuntelen kropan merkkejä ja tiputan treenin määrää ja tehoja, kun tunnen sen olevan tarpeellista. Mulla on kokemusta ylikunnosta futisurani lopussa, joten tunnen kroppani hyvin.
Juoksuni on ollut pääasiassa helppoa peruskestävyysvauhtia, johon olen lisännyt 1-2 kertaa viikossa nopeampaa juoksua vauhtikestävyysalueella sekä yhden pidemmän lenkin. Kovimmilla kisoihin valmistavilla viikoilla olen juossut muutamia 120 km viikkoja, mutta yleensä juoksukilsat on ollut 70-90 km/viikko.
Minulla ei ole valmentajaa, mutta hankin sellaisen heti, kun kehitys loppuu. Ehkä jopa aiemmin, jos siltä tuntuu.
6) Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi ultrajuoksijana?
Haluan kehittää myös lyhyiden matkojen aikoja ja saada sitä kautta lisää nopeutta, joka saa pidempien matkojen hitaamman vauhdin tuntumaan helpommalta, unohtamatta kuitenkaan kestävyyden kehittämistä määriä lisäämällä. Fokus on kuitenkin maratonilla ja sitä pidemmillä matkoilla.
Tykkään juosta sekä tiellä, että poluilla ja olenkin tehnyt paljon juoksuistani mäkisillä poluilla, vaikka tähänastiset kisani ovat olleet suht tasaisilla teillä. Seuraava tavoitteeni on alittaa 2.50 Vantaan maratonilla lokakuussa.
Ensi vuoden tavoitteista en osaa vielä sanoa, mutta luulen, että juoksen ainakin joitakin polku-ultria ja ehkä jonkun maratonin. Tulevaisuudessa haluan tehdä juoksuharrastuksesta ammatin, jonka eteen olen valmis tekemään paljon töitä.
Kiitämme Juusoa haastattelusta ja toivotamme miehelle hyviä juoksukilometrejä jatkossakin. Tämän miehen tekemisiä kannattaa seurata, sillä hänestä kuullaan vielä.
JARI TOMPPO