Viime viikonloppuna juostun 246 km pitkän Spartathlonin kovin suomalaistulos oli tietenkin Finnish Marathon Runnersin 36-vuotiaan Janne Klasilan seitsemäs sija miesten kilpailussa kaikkien aikojen nopeimmalla suomalaisajalla 26.23.39.
Jannen lisäksi kaksi suomalaista juoksi alle 30 tunnin haamurajan: ensimmäistä kertaa Spartathloniin osallistunut Endurancen 31-vuotias Kari Ranta oli 20. kaikkien aikojen nopeimmalla suomalaisen ensikertalaisen ajalla ja kaikkien aikojen neljänneksi nopeimmalla suomalaisajalla 29.09.19. Hetkeä myöhemmin kuningas Leonidasin patsaan saavutti huomattavasti kokeempi Endurancen mies: 48-vuotias Tero Hyppölä pääsi toisella yrityksellä Spartathlonissa maaliin kaikkien aikojen kuudenneksi nopeimmalla suomalaisajalla 29.26.21.
Jannen ja Teron saavutukset ovat tämän sivuston seuraajille tuttuja, joten lähestyimme komean Spartathlon-debyytin tehnyttä Karia haastattelupyynnön merkeissä.
Kari Ranta, 31 v. Kerro lyhyesti taustoistasi ja mikä veti nuoren miehen ultrajuoksua harrastamaan?
Lenkkeilyn aloitin 25-vuotiaana. Ensimmäisen 50 kilometrin ultrajuoksun juoksin yhden puolimaratonin ja yhden maratonin jälkeen. En kokenut silloin, että maraton olisi se pisin mahdollinen matka, joten kokeilin ultrajuoksua.
Osallistuit Spartathloniin ensimmäisen kerran. Mikä kilpailussa kiehtoi?
Kisahan on klassikko, joka jokaisen ultrajuoksijan pitää ainakin kerran elämässään kokea. Tavoitteena on koko ajan ollut juosta pidemmälle kuin olen aiemmin juossut, enkä ollut juossut ennen 246 kilometriä.
Talvella teit hyvän tuloksen Endurance 24h -kilpailussa (226,374 km). Miten harjoittelusi sen jälkeen kohti Spartathlonia sujui? Heinäkuussa Bodominjärven ultraintervallilla jutellessamme kerroit, että harjoittelu oli jäänyt melko vähiin, mutta jotain ilmeisesti kuitenkin teit syksyyn mennessä?
Harjoittelumotivaatio tuntuu kasvavan vasta tavoitteen lähestyessä, joten juoksumäärät ovat minulla aina nousujohteista. Heinäkuulle sain kasaan 440 km ja elokuussa juoksin yhden kuukauden ennätyskilometrini 570.
Juoksit Spartathlonissa, ainakin tulospalvelun kautta tapahtumaa seuranneen silmiin varsin onnistuneen ja nousujohteisen kilpailun, puolimatkan sijalta 56 nousit lopussa sijalle 22. Oliko tämä suunniteltua ja miten kilpailu omasta näkökulmastasi sujui?
En pidä helteessä juoksemisesta, joten yritin hillitä etenemistäni ensimmäiset 12 tuntia auringonlaskuun saakka. Lisäksi kun omat vaikeimmat vaiheet olivat jo 70-100 km kohdilla, niin tästä kisasta tuli nousujohteinen.
Omaa huoltajaa näki kisan toisella puoliskolla paljon enemmän, mikä auttoi jaksamaan. Jaana Thorström kulki oman valitettavan keskeytyksensä jälkeen minun huoltoautossa ja hänen vankasta kokemuksestaan oli valtava apu, kuten myös Seppo Leinosen ja muitten suomalaisten vinkeistä.
Mitä seuraavaksi ultrajuoksun saralla? Aiotko palata ensi vuonna Spartathloniin vai kiinnostaako arvokilpailut (ensi vuonna olisi tarjolla 24 h EM-kilpailu)?
Arvokisat kiinnostaa, jos paikka Suomen joukkueessa lohkeaa, niin pyrin lähtemään mukaan. Spartathloniin täytyy osallistua jonain vuonna uudestaan, sen tiesin jo kääntyessäni maalisuoralle kohti Leonidaksen patsasta.
Otsikkokuvassa Kari toipumassa maaliintulon jälkeen. Kuvan otti Laura Kauppila.
Kiitämme Karia haastattelusta ja toivotamme pikaista palautumista Spartathlonista. Uudet haasteet odottavat ensi vuonna.
JARI TOMPPO