Runsas viikko sitten Kokkola Ultra Run -tapahtuman 24 tunnin naisten kilpailun voitti ylivoimaisesti pietarsaarelainen Susann Berg tuloksella 196,278 km parantaen omaa ennätystään lähes 20 km. 200 km haamuraja ei jäänyt kauas ja tulos oikeuttaa Suomen kaikkien aikojen tilastossa kymmenen parhaan joukkoon. Kuka on Susann Berg? Otimme asiasta selvää haastattelun merkeissä.

1) Kuka on Susann Berg, kerro lyhyesti itsestäsi.

Olen pian 33-vuotias viisivuotiaiden kaksostyttöjen äiti. Asun Pietarsaaressa ja työskentelen suuhygienistinä. Olen aina pitänyt urheilusta ja olen kokeillut erilaisia urheilulajeja. Juoksemisesta olen aina nauttinut eniten ja siitä onkin tullut minulle elämäntapa.

2) DUV:n kaikenkattava tilasto kertoo, että aloitit ultraurasi  vuonna 2011 Kivitippu-ultrassa ja seuraavana vuonna juoksit Nivalassa entisen 24 h ennätyksesi ja voitit Kivitippu-ultran naisten sarjan.  Tämän jälkeen pidit ilmeisesti parin vuoden tauon ultrajuoksuista? Mikä ultrajuoksussa kiinnosti alunperin?

Pidän haasteista ja ultrajuoksu on suuri haaste. Mitä tahansa voi tapahtua. Minusta tuli juoksijana nopeampi lasten syntymän jälkeen. En oikein tiedä miksi, en lisännyt harjoitteluani tai muuttanut sitä merkittävästi. Se innosti minua ja aloin harjoitella enemmän ja kilpailla pidemmillä matkoilla.

Juoksin ensimmäisen ultrani vuonna 2011 Lappajärven Kivitippu Ultrassa (69 km), mutta se oli oikeastaan vain kokeilu. Minulla ei ollut muuta aikatavoitetta kuin juosta kierros läpi ja päästä maaliin.

Nivalan 24 h -juoksusta heinäkuussa 2012 sain paljon kokemusta, josta oli hyötyä Kokkolan juoksussa.

2013 juoksin vain yhden maratonin aikaan 3.50. En oikein tiennyt mitä tekisin seuraavaksi. Kävin vain lenkillä enkä oikeastaan edes hakenut kilpailuja. 2014 tarkoitukseni oli osallistua Kokkola Ultran 24 tunnin juoksuun, mutta minulla oli ongelmia tulehtuneen lonkan/nivusen kanssa pitkin kevättä, joten loppujen lopuksi en pystynyt osallistumaan lainkaan. Se oli aika rankkaa, mutta kävelin ja pyöräilin paljon sen sijaan (mutta se ei tietenkään ole lainkaan niin hauskaa kuin juokseminen).

Pääsin aloittamaan juoksuharjoittelun uudestaan syksyllä 2014 ja asetin tavoitteeksi Kokkolan 24-tuntisen 2015. Jos vain kroppa ja jalat pysyvät kunnossa. Ja ne pysyivät!

3) Olet kilpaillut myös lyhyemmillä matkoilla (puolimaraton, maraton), millaisia tuloksia näiltä matkoilta on?

Juoksin ensimmäisen maratonini Helsingissä 2008. Ensimmäinen 30 km meni hyvin ja sen jälkeen tuli vastaan kuuluisa ”muuri”, mutta pääsin kuitenkin maaliin ajassa 4.45. 2011 juoksin Alajärvellä maratonennätykseni 3.39.46. Siellä onnistuin ylittämään itseni ja tekemään tuloksen, jollaista en uskonut mahdolliseksi itselleni.

Virallinen puolimaratonin ennätykseni on 1.44.57, juoksin sen Pietarsaaressa vuonna 2010. Pidän paljon enemmän pidemmistä kilpailuista, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa koetan parantaa myös näitä tuloksia.

4) Kokkolan 24 h kilpailussa aloitit todella vauhdikkaasti. Oliko tämä suunniteltua vai veikö vain kilpailutunnelma mukanaan?

Aloitan usein kovaa, riippumatta siitä onko kyseessä lyhyempi vai pidempi matka. Mutta kyllä kilpailutunnelmallakin oli osansa kovaan alkuvauhtiin.

5) Kerro lyhyesti Kokkolan kilpailun etenemisestä. Oliko jotain erityisiä ongelmia, miten tankkasit ennen kilpailua ja kilpailun aikana?

Kokkola Ultra Run -kilpailun suoritukseeni olen erittäin tyytyväinen. Matkustin Kokkolaan positiivisella asenteella enkä ollut asettanut itselleni kovia ennakkotavoitteita. En tehnyt suunnitelmaa eikä minulla ollut huoltajaa koko ajaksi. Halusin vain taas tuntea itseni ultrajuoksijaksi. Minimitavoite oli juosta sata mailia ja sen jälkeen yrittää parantaa henkilökohtaista ennätystäni ja kaikki sen yli menevä olisi iso plussa. Villeimmissä unelmissakaan en uskonut, että pääsen niin pitkälle, 196 km, kuin lopputulokseni lopulta oli.

Minulla ei ollut oikeastaan lainkaan huonoja tai heikkoja hetkiä, vaikka olin väsynyt ja olisin halunnut nukkua keskellä yötä. Energiansaanti toimi hienosti. Vatsa ei protestoinut yhtään. Jaloissa oli kipuja, mutta se kuuluu asiaan. Käteni ja sormeni turposivat. Se oli epämukavaa ja sen takia juoksin jonkun aikaa jääpussi kädessä ja yritin pitää käsivarsia koholla saadakseni veren virtaamaan paremmin.

Kuuntelin musiikkia ja yritin ajatella positiivisia ajatuksia. Suurin virheeni kilpailun aikana oli se, että lopussa olin vähän ”pelkuri” ja tyydyin omaan ennätykseeni enkä kunnolla yrittänyt saavuttaa 200 km rajaa. Fredi yritti kovasti puskea minua 200 km:n (tuhannet kiitokset tuesta!), mutta en jaksanut kunnolla tsempata niinkuin olisi pitänyt. Olin hieman peloissani, että pyörtyisin tai jotain muuta odottamatonta tapahtuisi enkä pystyisi jatkamaan 24 tuntia täyteen. On helppoa olla jälkiviisas! Mutta olen silti erittäin tyytyväinen kilpailuun ja tulokseeni, älkää käsittäkö väärin!

En tehnyt mitään varsinaista tankkausta ennen kilpailua. Söin vain hieman enemmän ”tavallista” ruokaa. Juoksun aikana join paljon urheilujuomaa ja söin kaikkea mitä oli tarjolla. Yritin syödä jotain, joka vie vähän tilaa vatsassa, mutta antaa paljon energiaa. En halua, että vatsassani pyörii sementtimöykky juostessani.

Aamupuuro maistui taivaallisen hyvältä. Nivalassa tein sen virheen, että söin liian vähän (olin kuin zombi viimeisillä tunneillta), nyt kiinnitin erityistä huomiota energian saamiseen jaksaakseni paremmin. Yleensä en kotona syö mitään ennen aamuisia pitkiä lenkkejäni mitään erityistä, vain aamupalan ja lenkin jälkeen syön kunnon ruokaa. Se tuntuu toimivan minulle.

6) Haluatko kertoa hieman harjoittelustasi? Millaisia määriä treenaat, onko Sinulla harjoitusohjelmaa / valmentajaa vai harjoitteletko fiiliksen mukaan?

Juoksen aika vähän. Yleensä juoksen viikonloppuisin ja vain muutaman lyhyen lenkin arkisin työviikon aikana. Viikonloppuisin juoksen enemmän ja aina pitkän lenkin joko lauantaina tai sunnuntaina. 45 km pitkis lauantaina ja pitkähkö lenkki sunnuntaina oli ohjelmassa aika usein keväällä. Viikottainen juoksumäärä vaihtelee 40-120 km.

Herään aikaisin ja voin suunnata ulos tiellä jo viiden maissa viikonloppuisin. Joskus tuntuu raskaalta juosta maraton tai lyhyempi ultra jo ennen aamukymmentä, mutta se sopii minulle eikä ”varasta” niin paljoa aikaa perhe-elämältä. Pienten lasten äidin ei ole aina helppoa löytää aikaa harjoittelulle, joten aamuharjoittelu sopii minulle.

Aina ei ole hauskaa nousta aikaisin ja lähteä juoksemaan, mutta olen kuin dieselmoottori, vain vähän lämmittelyä ja olen valmis juoksemaan. Ja sen jälkeen loppupäivä tuntuu hyvältä harjoituksen jälkeen.

Harjoitteluuni kuuluu myös paljon kävelyä ja voimaharjoittelua. Minulla ei ole mitään harjoitusohjelmaa tai valmentajaa. Voi sanoa, että harjoittelen fiiliksen mukaan, mutta valmentajasta voisi olla apua. Minun pitäisi myös harjoittaa juoksutekniikkaani. Se on vähän erikoinen minun mielestäni.

7) Onko Sinulla tulevaisuuden tavoitteita ultrajuoksijana? Kokkolan  tuloksesi sijoittuu Suomen kaikkien aikojen 24 h -tilastossa sijalle 10 ja jäi vain muutaman kilometrin päähän kansainvälisestikin arvostetusta 200 km rajasta, joten esimerkiksi lähivuosien 24 h EM & MM -kilpailut  uulostaisivat täysin realistisilta tavoitteilta vai mitä mieltä itse olet?

Juoksen ehdottomasti lisää 24 tunnin juoksuja tulevaisuudessa. Seuraava tavoitteeni on luonnollisesti juosta 200 km tai enemmän. Sen pitäisi olla realistista. MM tai EM -kilpailuun osallistuminen on ehdottomasti tavoitteena tulevaisuudessa.

Ajatus siitä, että minulla on mahdollisuus juosta yli 200 km ja kehittyä ultrajuoksijana innostaa minua harjoittelemaan entistä paremmin.

Kiitokset kaikille hienosta ultrakilpailusta!

Ultrajuoksu.fi kiittää Susannia haastattelusta ja toivottaa onnea harjoitteluun ja seuraaviin kilpailuihin. Kenties jo ensi vuonna on ohjelmassa 24 h EM-kilpailu?

Pahoittelut mahdollisista käännösvirheistä, ruotsintaitoni on vähän päässyt ruostumaan.

JARI TOMPPO