Viime viikonloppuna kilpaillussa 24 h EM-kilpailussa paras suomalainen oli 49-vuotias helsinkiläinen Kari Hotakainen, joka sijoittui ennätystuloksellaan 239,050 km 15. sijalle kovatasoisessa kilpailussa.

Esitimme miehelle muutaman kysymyksen, joihin saimmekin nopeasti vastaukset.

1. Kuka on Kari Hotakainen, kerro vähän taustoistasi?

Olen lähes viisikymppinen it-työläinen Helsingistä. Aikoinaan parikymppisenä hakeuduin pääkaupunkiseudulle opiskelemaan Iisalmesta, jossa lähin suku enimmäkseen edelleen asuu. Minulla on kaksi aikuistumisikäistä lasta.

2. Olet pikkuhiljaa hivuttautunut ultrajuoksussa ensin kansalliseen kärkeen ja nyt myös kansainväliselle tasolle? Mikä sai miehen kiinnostumaan ultrajuoksusta ja mikä on urheilutaustasi?

Pitempää urheilutaustaa minulla ei käytännössä ole ollenkaan. Vasta vuonna 2010 reippaan painonpudotuksen jälkeen aloitin kuntoilun. Lajeina oli alussa säännöllisesti ainakin kävely, hölkkä, pyöräily, rullaluistelu ja vesijuoksu. Vähitellen muu liikkuminen jäi vähemmälle ja hölkkääminen oli se, josta varsinaisesti kiinnostuin. Seuraavana vuonna osallistuin jo pariin juoksutapahtumaan, joista innostuin vain lisää.

Ultrajuoksu alkoi kohdallani kisakokeiluista, joista ensimmäisessä onnistuin välttävästi ja toisella kertaa omat odotukset ylittyivät reilusti. Olin ollut tietoinen ultrajuoksun olemassaolosta jo kauan ennen kokeilujani, mutta en muista, mikä lopulta sai minut jättämään ensimmäisen ilmoittautumiseni ultrakisaan. Tuo kuitenkin lienee ollut se ratkaisevin askel. Sittemmin vain juoksuharrastuksen painopiste on vähitellen siirtynyt enemmän ja enemmän ultrapuolelle lyhyemmiltä matkoilta.

3. Juoksit Albissa rohkeasti ja jaksoit loppuun saakka päätyen hienosti 15. sijalle ennätykselläsi 239,050 km. Kerro vähän kilpailun kulusta ja jäikö mitään hampaankoloon (kokemuksesta tiedän kuinka turhauttava tulos 239,xxx km voi olla)?

Harjoittelun viimeiset viikot epäonnistuivat sairastelun vuoksi, joten epävarmuutta sopivasta aloitusvauhdista oli. Lähdin tunnustellen liikkeelle, ja kun kierrosajat asettuivat kuin itsestään päättämäni maksimivauhdin taakse, niin alkumatka meni mukavan rennosti. Tiedossa oli, että jossain vaiheessa alkaa matka painaa, mutta tälläkin kertaa tuo tapahtui varsin aikaisin ja yllättäen, jo selvästi ennen kymmentä tuntia. Loppuajan matkanteko tuntui varsin raskaalta ja osittain jopa tuskaiselta. Lyhyitä kävelypätkiä lisäämällä pyrin pitämään olotilaa siedettävämpänä. Sinällään mitään erityisiä ongelmia minulla ei matkan aikana ollut.

Tällä kertaa otin 239-tuloksen vastaan ilolla, sillä laskujeni mukaan olin tekemässä 238 kilometrin tulosta, joka vaihtui jonkinlaisen loppukirin ansiosta parempaan. Tasaluvun tulostavoitteessa väkisin pitäytyminen olisi vaatinut riskipitoisempaa vauhdin kiristystä jo aiemmin.

4. Muutama sana harjoittelustasi?

Ultrakisoihin valmistautumiseni on viime aikoina ollut varsin määräpainoitteista. Tällöin 2-3 kuukauden ajan ennen kisaa viikkokilometrit ovat noin 50 prosenttia runsaammat kuin muina harjoitusviikkoina. Maratonin kisavauhtia kovempaa ei ultraharjoittelukauteeni sisälly ollenkaan. Myöskään erityisen pitkiä (yli 3h) harjoituslenkkejä en juurikaan tee.

5. Tulevaisuuden suunnitelmat juoksijana – ensi vuonna juostaan 24 h MM-kilpailu Belfastissa, se lienee myös sinun suunnitelmissasi?

Belfastin kisa kiinnostaa, mutta vielä en osaa sanoa löydänkö ajoissa motivaatiota riittävään valmistautumisjaksoon. Jos en, niin vuorossa on ehkä perinteisempää maratonharjoittelua kisoineen.

(otsikkokuvassa Kari Endurance 24h -kilpailussa 2016, kuva Antti Näreaho)