Pitkän matkan suorituksia.
Laatokka 24.3.1934:
Sunnuntaina oli eräiden miesten kesken tullut kiista, kuinka pitkän matkan mies voi kävellä vuorokaudessa ja asia päättyi lopuksi vedonlyöntiin, jossa asianomainen väitti kävelevänsä vuorokaudessa 160 km.
Klo 18 aikaan sunnuntai-iltana aloitti vedonlyöjä, räätäli Mikko Jäntti ankaran urakkansa. Hän lähti kävelemään keskikaupungilta siltojen yli Oulunjoen pohjoispuolelle ja sieltä takaisin rautatiesillan kautta joen yli kaupungin puolelle lähtöpaikkaan. Lenkki oli 4600 m. Suorituksen tarkistamista varten järjestettiin neljä tarkastusasemaa. Jäntti taivalsi yön aikana osaksi juosten, osaksi kävellen. Päivän aikaan Jäntti pisteli vinhaa vauhtia taivaltaan ja päivän vähitellen kallistuessa iltaan näytti todella siltä, että hän selviää voittajana. Ja niinhän sitten kävikin! Jäntti lopetti kävelynsä 35. kierroksella, jolloin hän tuli taivaltaneeksi 160 km ja aikaa oli vielä jäljellä 16 minuuttia.
Kävelyynsä 29-vuotias Jäntti käytti aikaa kaikkiaan 21 tuntia ja loppuaika meni syömiseen ja hieromiseen. Vauhti oli joillakin kierroksilla kova. Paras kierrosaika oli 28 min. Keskivauhti on tällä 160 km matkalla ollut suunnilleen 7620 m. Toiset vedonlyöjät maksavat tietysti vetonsa, mutta kuinkahan käynee sen isäntämiehen, joka oli luvannut lakitta päin kulkea lopun ikäänsä, jos mies onnistuu?
Laatokka 12.4.1934:
Uuno Taskinen käveli kuitenkin Kuopiossa toista vuorokautta ja 154 km. Sisua ei puuttunut, mutta rikkonaisiin kenkiin päässyt hiekka hieroi jalat vereslihalle.
Käsisalmen Sanomat 17.4.1934:
Savolaisten ”kävelyinnostus” on yhä vain kasvamassa. Kerroimme äskettäin neljän kuopiolaisen miehen vuorokauden kävelyennätyksen rikkomisyrityksestä, ja nyt on taas nilsiäläinen työmies Alvar Ahonen kävellyt huiman matkan. Torstai-illasta klo 18 lähtien hän paineli yhteen menoon 23 tuntia 56 minuuttia ja jätti sinä aikana taakseen tasan 161 kilometriä. Hän käytti matkalla loppuun kahdet kengät, mutta oli itse vielä lopettaessaankin erinomaisissa voimissa.
Laatokka 26.4.1934:
Useissa paikoissa muualla Suomessa patikoitsijoilla on jo täysi häkä päällä. Mennä viilettävät pitkin maanteitä niin että takinliepeet viipottavat. Ja irtaantuneita kengänpohjia näkyy joka toisella kilometrillä.
Se on nyt muotia, se kilometritehtailu.
Se pääsi alkuun Oulussa, missä muuan sisukas räätäli vedon päälle pisteli omilla jaloillaan vuorokaudessa 160 kilometriä.
Tuskin uutinen tuosta uroteosta oli ennättänyt lehtiin, kun Suomen niemelle jo ilmestyi kymmenittäin kateellisia kansalaisia, jotka muitta mutkitta halusivat riistää oululaiselta ennätyksen. Ja niin se villitys sitten levisi.
Kuopiossa marssittiin. Nilsiässä marssittiin. Ja monella muulla paikkakunnalla marssittiin.
Hiki vuosi virtanaan ja maantiet ja kengät kuluivat.
Mutta se oululaisen räätälin ennätys osoittautuikin kovemmaksi palaksi kuin oli uskottu. Sitä ei niin vain lyötykään. Ei, vaikka Kuopiossakin kävi 6 miestä yhdellä kertaa urakkaan käsiksi. Miekkosista jaksoi vain yksi tallustella koko vuorokauden umpeensa. Ja häneltäkin jäi muutama kilometri vajaaksi. Muuan laupias samarialainen korjasi hänet tiepuolesta autoonsa ja vei kotiin huilaamaan. Yhtä huonosti on käynyt muillekin yrittäjille. Eräältäkin kului kaksi paria kenkiä, mutta ennätys jäikin pelkäksi unelmaksi.
Nainen känsämaratoonarina ei suinkaan ole Suomessakaan tuntematon käsite. Viimeiset tiedot kertovat, että eräs hameniekka Varkauden kauppalassa on yrittänyt piirtää nimensä ennätysluetteloihin, mutta epäonnistunut. Hän näet jaksoi marssia vain 10 tuntia, jossa ajassa ennätti sivuuttaa 65 kilometriä.
Laatokka 3.5.1934:
Lauantaina alkoi Varkauden kauppalassa känsämaratonikilpailu, johon oli ilmoittautunut 16 osanottajaa. Näistä lähti matkalle 13, joista 3 naista ja 10 miestä. Kilpailu päättyi sunnuntaina ja jaksoi vuorokauden kävellä umpeensa ainoastaan 4 osanottajaa. Voittajaksi tuli työmies Emil Sikanen, joka käveli vuorokaudessa 161 695 metriä. Kilpailu oli erittäin kireä, sillä toiseksi tullut työmies J. Holopainen jäi voittajasta lopussa ainoastaan 30 metriä, tullen kävelleeksi 161 665 metriä. Seuraavat olivat työmies V. Pöllänen 144 830 metriä ja työmies E. Ropponen 122 250 metriä. Naisista käveli parhaiten Vieno Savolainen 54 900 metriä. Muut kaksi naista kävelivät vain 36 600 metriä. Kilpailua oli seuraamassa tuhansittain yleisöä.
Laatokka 24.5.1934:
Aikoinaan TUL:n ja Suomen parhaisiin maratoonareihin kuulunut Olli Vänttinen, joka oli mukana mm. Mr Pylen ”känsämaratoonilla” Amerikassa, suoritti sunnuntaina Helsingissä komean juoksun. Hän lähti klo 3 aamulla taivaltamaan 160 km:n matkaa päämääränään maailmanennätyksen rikkominen. Klo 18 maissa hän sitten lopetti juoksunsa jätettyään taakseen 160 km ajassa 15:10:00, jonka veroista aikaa ei kukaan muu maailmassa vielä ole juossut.
Laatokka 9.8.1934:
Eilen pistäytyi toimituksessa känsämaratoonari A. Holopainen Impilahdelta, ammatiltaan ”paremminkin sälli ja kerjäläinen” kuten esittely kuului. Hän oli päättänyt yrittää parantaa ennätystään vuorokauden kävelyssä, joka nyt 164 855 metriä, saavutettu Lappeenrannassa helluntaipyhinä. Matkareitiksi on valittu Sortavalan Seurahuoneen – Helylän asematien risteyksen välinen 12 km pituinen kierros, ja alkaa yritys lauantaina klo 14 Seurahuoneen kulmalta.
Kolehti Lappeenrannassa tuotti 1736 mk, mutta rahat ovat nyt menneet, kun ”minä olen ne äidin kanssa syönyt”. ”Jos kuka nyt haluaa auttaa kengänpohjain paikkauksessa, niin ole hyvin kiitollinen”, selitti Holopainen tarkoituksiaan.
Laatokka 14.8.1934:
A. Holopainen yritti lauantaina kohottaa kävelyennätystään, mutta sisu loppui kesken. Hän ei päässyt 100 kilometriäkään, ja kun kolehti tietysti alkumatkasta tuotti heikonlaisesti, luopui Holopainen jo lauantai-iltana yrityksestä.
Känsämaraton-termiä käytettiin erityisesti USA:n halkijuoksuista, jotka järjestettiin vuosina 1928 ja 1929 ja joissa suomalaissyntyinen John Salo kunnostautui.
Martti Jäppilä ja Dallape-orkesteri
Martti Jäppilä (s. 1900, k. 1967) oli Dallapé-yhtyeen perustajajäsen. Hän oli kansalaissodassa punakaartissa ja joutui Hennalan vankileirille. Vaikka hänet tunnetaan lähes yksinomaan musiikin alalta, vaikutti hän myös urheilun piirissä. Hän oli Ponnistuksen jäsen ja kilpaili mm. hiihdossa, juoksussa ja mäkihypyssä.
Muun muassa 17.7.1921 Ponnistuksen maastojuoksukisassa (2,7 km) Jäppilä oli 1. tuloksella 9:59,0. Toiseksi K. Nieminen ajalla 10:14,3. Edellisvuonna 5.5.1920 Jäppilä oli maastojuoksun 2. ajalla 9:52, kun V.J. Kämäräinen voitti ajalla 9:29. Suomen maastojuoksumestaruuskisoissa Helsingissä 9.5.1920 Jäppilä oli 10 km:n matkalla 7. ajalla 43:38,3.
13.1.1924 Jäppilä oli Jyryn mäkihyppykisassa Helsingin Alppilassa viides, vaikka hyppäsi kisan pisimmän hypyn 19 m. Tyyli ei kuitenkaan miellyttänyt tuomareita ja alastulokin oli tasajalka. TUL:n mestaruuskisoissa vuonna 1922 hän oli neljäs. Hypyissä oli kyllä pituutta, mutta ”Jäppilän asento on omituisen jäykkä ja ’kuollut’.” Tuohon aikaan tehtiin 4 hyppyä, joista 3 parasta otettiin huomioon.
Jäppilä pelasi jalkapalloa maalivahtina Ponnistuksen joukkueessa. Lisäksi hän toimi tuomarina muiden joukkueiden otteluissa. Kesällä 1924 Jäppilä matkusti Neuvostoliittoon TUL:n joukkueessa. Junamatkalla Jäppilä viihdytti muita haitarin soitollaan. Ensimmäisessä ottelussa Moskovan yhdistettyä joukkuetta vastaan tuli tappio 1-3. Alun perin ottelu päättyi 0-3, mutta isännät korjasivat pöytäkirjaan 1-3, kun jälkikäteen hyväksyivät hylätyn maalin. Lisäksi ottelu oli Orehovossa, Harkovassa ja Leningradissa. Koko matka kesti noin 3 viikkoa.
Käkisalmen Sanomat 11.6.1931:
Sisukas musikantti.
Erään helsinkiläisen jazz-orkesterin johtaja, hra Martti Jäppilä lähti tämän kuun 5 päivänä aamulla klo 8 1500 km:n pituiselle juoksutaipaleelle. Orkesterin kiertäessä autolla paikasta paikkaan puolentoista kuukautta, hra Jäppilä juoksee nämä etappivälit, keskimäärin 40-50 km päivässä. Epäilemättä urakka, jota kukaan ei kadehtine. ”Känsämaratonin” pitäisi loppu heinäkuun 18:ntena loppukirillä Lohjalta Helsinkiin.
Hra Jäppilä juoksi perjantaina Järvenpäähän 4 tunnissa. Sieltä oli hänen määrä juosta Riihimäelle.
Keikkabussin perässä juokseminen oli eräänlainen mainostempaus, mutta hän todella juoksi etappeja ja illalla johti orkesteriaan. Todellinen juoksumatka ei ehkä ollut ihan 1500 km, mutta melkoinen matka joka tapauksessa.
Kuvan Sisu 322 on vuosimallia 1933. Martti Jäppilä osti sen vuonna 1934 Dallapen keikkabussiksi.