Suomen ultrajuoksijat valitsivat keskuudestaan Pekka Aallon vuoden 2015 parhaaksi miesultrajuoksijaksi. Parhaaksi naisultrajuoksijaksi valittiin Noora Honkala. Heidät palkittiin Espoossa Endurance 24h -juoksun palkintojenjaon yhteydessä. Pekka Aalto antoi siinä yhteydessä toimittajallemme haastattelun.

(Kuvat: srichinmoyraces.org)

Miten ultrajuoksut alkoivat sinun kohdallasi?

Ensimmäisen ultran juoksin vuonna 1999 [Suomi-juoksu Turussa, 100 km aikaan 10:55:42]. Jo samana vuonna olin mukana New Yorkissa 700 mailin kisassa [1126 km aikaan 10d 23:10:40, jolla Pekka voitti]. Sitä ennen olin tehnyt pitkiä vaelluksia Yhdysvalloissa.

Mikä on nimen Ashprihanal tausta?

Sri Chinmoy oli kysynyt minulta, mitä nimi Pekka tarkoittaa. Vastasin, että ei kai se mitään tarkoita. Sitten hän kysyi, milloin syntymäpäiväni on. Selvisi, että sekä hänellä että minulla on sama syntymäpäivä: elokuun 27.

Sri Chinmoy antoi joillekin henkilöille ”nimen”. Jotkut saivat sen vuosien päästä, jotkut eivät lainkaan. Minä sain sen melkein heti. Aluksi Chinmoy ilmoitti, että kerron myöhemmin sinulle uuden nimen. Luulin, että hän soittaa ja kertoo sen puhelimessa, mutta ei sentään. Kun olin saanut uuden nimen, niin 700 mailin kisassa Chinmoy tuli autolla vierelleni ja kysyi, että muistanko uuden nimeni. Takeltelin ja onnistuin jotenkin muistamaan, miten se meni. Siitä se on jäänyt. Nimi tarkoittaa englanniksi Aspiration fire inside the heart [Tavoitteen tuli sydämessä].

[Hänen nimestään Ashprihanal näkyy välillä eri muotoja. Se lausutaan Ashprihanol, eli viimeinen a on eri kirjain kuin kaksi muuta a:ta. Pekka itsekin lausuu sen ’Ashprihanol ’.]

Huvittavinta on, että Dipali [Catherine] Cunninghamilla on myös sama syntymäpäivä eli 27.8. Hän on osallistunut eniten New Yorkin 700 mailin kisaan, 17 kertaa.

Teit viime kesänä 3100 mailin juoksun maailmanennätyksen. Oliko se tavoitteena?

Kyllä, halusin rikkoa ME:n

[3100 mailin kisa on järjestetty New Yorkissa 19 kertaa. 3100 mailia on n. 4990 km ja vastaa mitaltaan Yhdysvaltain halkijuoksua. Se vain on logistisesti helpompi järjestää yhdessä paikassa kuin yhtenä reittinä. New Yorkissa kierretään betonipintaista, n. 883 m pitkää reittiä aidatun pelikentän ulkopuolella.]

Jo ensimmäisenä päivänä juoksin noin 95 mailia. [Noin 152 km, mikä on enemmän kuin kukaan on koskaan juossut tuon kisan aloituspäivänä]. Ensin seurasin mailien kertymistä ja laskeskelin, että 75 mailia voisi olla tarpeeksi. Mutta sitten ajattelin, että jätä turha vaatimattomuus, anna vain mennä ja niin teinkin.

Jossain alkuvaiheessa sinulla oli joku heikompi päivä?

Kyllä, olin jonakin päivänä todella väsynyt. Lopetin silloin ”jo” klo 23, jotta saisin hieman enemmän nukuttua. Ja vielä aamullakin olin todella väsynyt. Silloin oli tunne, ettei ole nukkunut lainkaan.

Noissa kisoissahan ei saa juosta 00-06 välisenä aikana. Lopetamme klo 24, jonka jälkeen meillä on kuljetus majapaikkaan. Herätys on aamulla n. 5:35-5:40, jolloin on kuljetus lähtöpaikalle ja startti tasan klo 6.

Kerrotko tarkemmin, miten tuo majoitus on hoidettu?

Majapaikka on noin 2 kilometrin päässä, että siirtymiseen ei mene kuin ehkä 10 minuuttia. Asumme paikallisten asukkaiden vieraina. Minulla esimerkiksi oli tällä kerralla jopa oma huone.

Kello 24:n jälkeen saavuttuani majapaikkaan, käyn suihkussa, venyttelen hieman, hetken mietiskelyä ja sitten unta. Nukkumaan pääsee käytännössä aikaisintaan klo 00:40.

Kuvissa juoksijat vaikuttavat erittäin siisteiltä, aivan kuin edes parta ei kasvaisi?

Kun on tuo pakollinen yötauko, niin mielellään käyttää hetken peseytymiseen ja parranajoon.

Tilanne on aivan toinen 7 tai 10 päivän kisoissa, joissa ei periaatteessa ole taukoja samalla tavalla, niin kaikki aika suihkussa tai parranajossa on hukkaan heitettyä tai pois juoksun tuloksesta.

Miten vaatehuolto hoidettiin?

Järjestäjien puolesta. Minulla oli esim. tietty määrä t-paitoja ja shortseja, joita vaihtelin. Niitä ja sukkia laitettiin pesusäkkiin, joka annettiin kisan johtajalle. Ne sai takaisin puhtaana seuraavana päivänä, joskus jopa saman päivän iltana.

Piditkö taukoja päivän aikana?

Meillä oli kisapaikalla ajoneuvot eli vanit, yleensä 4 henkilöä per asuntovaunu, jossa saattoi levätä.

Pidin päivittäin 3 kertaa noin 15 minuutin nukkumistauon. Laitoin korvatulpat korviin, koska siellä ole sellainen yleinen hälinä, mikä häiritsi lepäämistä. Koska en korvatulppien takia kuulisi tavallista herätyskelloa, niin laitoin munakellot korvien viereen, jotta heräisin.

Siellä ei taida olla omia huoltajia?

Siellä on vapaaehtoisia avustajia, jotka avustavat kaikkia ja suorittavat muun muassa kierroslaskentaa. Siellä on vuorolistat, joihin vapaaehtoiset voivat ilmoittautua 6 tunnin vuoroihin.

Itseäni huolsi tällä kertaa Grahak Cunningham, sen jälkeen kun hän oli joutunut keskeyttämään oman kisansa. Itsekin olen usein ollut avustamassa oman suoritukseni jälkeen.

Juoksetko jonkun suunnitelman mukaan, esim. kävelyn ja juoksun vuorotteleminen?

Periaatteessa kävelen joka kerta huollon kohdalla, koska siinä otetaan ruokaa tai juomaa. Kierroshan on alle kilometri. Kävelen myös joka kulmassa, koska radalla on tiukat kulmat. Väsyneenä nilkat ja polvet eivät tykkää äkillisistä käännöksistä, joten ne on parempi kävellä ja juosta suorat.

Sinulla ei taida olla vatsan kanssa ongelmia ultrilla?

Joo, vatsan kanssa ei yleensä ole ollut ongelmia. Tosin viimeisinä vuosina on alkanut tulla jostakin ravinnosta närästystä. Esim. kolajuomien käyttöä olen joutunut vähentämään. New Yorkissakin jouduin sen takia lopettamaan kokiksen juomisen. Sama juttu esim. ranskanperunoiden kanssa. Voin normaalisti syödä niitä aivan hyvin, mutta ultrilla en lainkaan.

Miten tuossa kisassa ruokahuolto toimii?

Nykyään siellä on jopa kokit, jotka tekevät kaikenlaisia ruokia, joita me sitten pitkin päivää pieninä annoksina syödään. On siellä paljon hedelmiä: banaaneja, marjoja. Lisäksi saa erilaisia smoothieita. Kokeilta voi jopa pyytää heitä tekemään jotakin, mitä haluaa. Ruokakustannukset ovat suurin menoerä kisojen budjetissa.

Kokeilla on itse asiassa melko rankkaa. He heräävät aamulla klo 4, tekevät ostoksia ja sen jälkeen valmistavat ruokia. He pääsevät nukkumaan vasta klo 22.

Tässä suhteessa tilanne on aivan erilainen kuin alkuaikoina. Tällöin kisapaikalle vain tuotiin jotakin syötävää ja siihen oli tyytyminen.

Millainen sinun ruokavaliosi normaalielämässä on?

Periaatteessa syön ihan tavallista ruokaa. Paitsi, että en syö lihaa tai kalaa. Kananmunia ja maitoa kyllä käytän, kaakaota juon ja suklaata syön.

Perustuuko tuo lihattomuus eettisiin kysymyksiin?

Ei liity oikeastaan etiikkaan. Minä uskon enemmän siihen, että eläin tavallaan stressaantuu siitä, että se tapetaan ja sama stressi ikään kuin siirtyy meihin ihmisiin.

Lasketko kaloreita tai mietitkö eri ruoka-aineiden määriä?

Vaikka syön periaatteessa normaaliruokaa, niin pidän ruokaa tärkeänä. Sitä keho tarvitsee, sillä voima tulee sisältäpäin. Joskus kyllä paino saattaa laskea liikaa, joten tulee huolehtia, että syö tarpeeksi. Ja pitää tietysti syödä terveellisesti.

Miten psyykkaat itseäsi juoksun vaikeina hetkinä?

Mieli vaikuttaa hyvin paljon. Se voi joko nopeuttaa sinua tai hidastaa. Niistä ajatuksista, jotka hidastavat pitää päästä pian eroon.

Muistan kuinka Wolfgang Schwerk psyykkasi itseään siten, että tämä on viimeinen juoksuni, en enää ikinä juokse tämän jälkeen. Se auttoi häntä kestämään ja tekemään kovia tuloksia.

Teillä on siellä jotakin pieniä paperilappuja, aforismeja?

Kyllä. Ne ovat pääasiassa Sri Chinmoyn aforismeja, jotka saattavat heikoilla hetkillä auttaa tilanteen ohi.

Sinulla näkyy toisinaan kuulokkeet korvilla?

Tällä kerralla en kuunnellut mitään ensimmäisen 10 päivän aikana. Myöhemmin kuuntelin musiikkia. Mitä vaikeammalta tuntuu, sitä enemmän kuuntelen musiikkia.

Mitä kuuntelet?

Joskus olen kuunnellut kuunnelmia. Mutta useimmin kaikenlaista: poppia, abbaa, välillä dynaamista hengellistä musiikkia. Tosinaan menomusaa, rokkia, koska sillä pystyy karkottamaan väsymyksen pois.

Sinulla harvoin on paljon vaatetta päällä. Taidat kestää hyvin eri lämpötiloja?

Ehkä niin. Tosin viime kerralla oli melko viileä, vaikka New York voi kesällä olla tosi kuuma, kuten 3100 mailin kisan aikaan yleensä on. Viileä ilma ja varjoisuus auttoivat tällä kerralla ennätyksen syntymisessä.

6/10 päivän kisat ovat siinä mielessä erilaisia, että ne käydään Flushing Meadowsissa, jossa voi olla hyvin erilainen sää. Kerran siellä satoi 2 päivää koko ajan ja oli hyvin kylmää. Silloin jouduin pitämään paljon vaatteita. Lisäksi siellä voi olla erikoinen tuuli: toiseen suuntaan kylmä ja toiseen suuntaan lämmin. Tällöin on usein takki päällä, joka oli myötätuuleen auki ja vastatuuleen kiinni.

Miten valitsit tossut kisaan?

3100 mailin kisassa alusta on betonia. Se syö tossun pohjia tosi nopeasti. Yritän valita mahdollisimman pehmeät tossut. En ole mitenkään merkkiuskollinen. 10 vuotta sitten Nikellä oli sellaiset ilmatyynyt tossuissa. Adidakset olivat kovia. Nyt niillä on sellaiset Boost-tossut, jotka sopivat ultrille. Välillä on ollut Brookseja. Normaalielämässä tossuilla ei ole paljon väliä, mutta kisassa viikon jälkeen jalat alkavat olla niin herkät, että pehmein tossu tulee aina valittua.

Valitsen tossuihin ohuet sukat, jotta ne olisivat hyvin hengittäviä.

Sinä saisit varmasti helposti jonkun tossufirman sponsoroimaan?

Haluan, että voin käyttää niitä tossuja, jotka mielestäni sopivat sillä hetkellä parhaiten. On tämä tietysti pieni laji, joten ei paljon sponsoreitakaan.

Useilla on viikon jälkeen tossut leikeltyinä?

En leikannut tossuja heti auki, kun siihenkin menee aikaa ja vaivaa. Tein sen ehkä liian myöhään.

Miten jalkojen ja varpaiden hoito kisan aikana?

Rakot tietysti hoidetaan. Rakko puhkaistaan ja laitetaan teippiä päälle. Välillä varpaat teipataan etukäteen. Jos rakko tulee jalkapohjaa, on se hankalampi. Tällöin kannattaa leikata pohjallisesta pala pois siitä kohtaa. Jos sekään ei auta, niin sitten buranaa.

Miten harjoittelit kilpailuun?

Jaoin sanomalehtiä, juoksin kärryjen kanssa ja jaoin lehtiä jakelualueen kerrostaloihin, joissa ei ollut hissejä. Siinä sai hyvin päivän perusliikunnan. Lisäksi muutaman kerran viikossa tein erillisen juoksulenkin. Kisan lähestyessä vähensin lenkkikertoja, mutta lisäsin niiden pituutta. Tein noin 40 km:n juoksulenkkejä. Välipäivinä saatoin ehkä kävellä.

Millainen olotila sinulla on pitkän kisan jälkeen seuraavina viikkoina?

Ensimmäisen kisan jälkeen jonkun mielestä tuijottelin vain seiniä. Mutta on erittäin kiva fiilis. Tuntuu, ettei tarvitse tehdä mitään. Nykyisin kyllä yritän tehdä jotakin.

Sinut on nähty usein 2 mailin kisassa pian ultran jälkeen, joskus jopa viikon päästä?

Kyllä. Kerran juoksin 2 mailia jo seuraavana päivänä 700 mailin kisan jälkeen

Olet nuorempaan pelannut jalkapalloa ja salibandyä. Miten muu liikunta nykyään?

Käyn kuntosalilla ja kerran viikossa uimassa. Lisäksi kiipeilyä tulee harrastettua.

Olet muuttanut pois pääkaupunkiseudulta. Miten se on vaikuttanut juoksemiseen?

Muutin joulukuun alussa. Muutto on pitänyt kiireisenä remonttitöiden takia. Olen kyllä käynyt kuntosalin matolla juoksemassa. Lehdenjakoa teen edelleen työkseni, mutta suurin muutos on se, että haja-asutusalueella jakaminen tapahtuu autolla. Tänäänkin kertyi ajopäiväkirjaan 104 km. Joten tämän takia pitää rutiinit vielä järjestää uusiksi juoksemisen kannalta.

Mitä suunnitelmia sinulla on seuraavaksi?

Olen mukana dokumentinteossa, jossa seurataan 4 eri juoksijaa eri puolilta maailmaa. Kuvausryhmä maksoi matkan Coloradoon, jossa juoksin Navajo-intiaanien kanssa eräässä kanjonissa, jossa normaalisti eivät vieraat saa liikkua.

Seuraavaksi olen menossa Japaniin, jossa kuvataan nousua Fuji-vuorelle.

Lisäksi harkitsen osallistumista 3100 mailin kisaan tänäkin vuonna. Se olisi minulle jo 14. kerta.

Kiitos Pekalle tästä haastattelusta!