Radek Brunner (CZE, s. 1974) juoksi Quarantine Backyard Ultra -kisassa 62 tuntia (415 km) juoksumatolla. Saimme luvan julkaista hänen haastattelunsa suomeksi. (Special thanks to Radek Narovec for allowing us to publish this article in Finnish.)
Radek Narovec haastatteli Radek Brunneria muutama päivä kisan jälkeen:
Radek, sinut tunnetaan juoksumattojen vastustajana, joten miksi ihmeessä tulit osallistuneeksi tähän epätavalliseen tapahtumaan?
Huomasin pari viikkoa sitten, että täällä suunnitellaan maanlaajuista – tai ainoastaan Prahaa koskevaa – karanteenia, joten mietin, miten siinä tapauksessa harjoittelisin. Joten ostin juoksumaton kotiin. Kuten sanoit, olen aina vastustanut näitä vehkeitä. Juoksin 6 kilometriä ja huomasin, että se on tylsää. Ja nyt sitten testasin hieman enemmän… (hymyä).
Netissä oli hauskoja kommentteja siitä, kuin itse kestäisit kolme vuorokautta, mutta entä juoksumatto?! Joku kirjoitti, että valmistajan tulisi maksaa siitä, että saisi mainosta 3 vuorokautta kaikkialla maailmassa.
Olisi ollut ikävää, jos laite ei olisi kestänyt, koska se ei ollut mikään halpa. Etumuovi piti ruuvata uudelleen kiinni, ja siihen oli tullut jotain rakoja, joita ei ollut ostohetkellä. Mutta jokaista laitetta tulee ajoittain säätää, jota se toimisi hyvin. Mutta enhän ollut aikonut juosta matolla kuitenkaan. (naurua)
Valitsit Nordic Track -laitteen. Mitä etuja siitä oli?
Sen lisäksi, että enimmäisnopeus oli 22 km/h, siinä oli riittävän pitkä matto. Lisäksi kiinnosti se, että siinä oli näyttö, johon sai nettiyhteyden. Google mapissa voi juosta minkä reitin hyvänsä. Minulla on jo nopea reitti Spartaan kuninkaan patsaalle (naurua). Jopa Spartathlonin mäkiä voi hyvin treenata.
Joten juoksumatosta tuli kuitenkin lopulta osa sinun harjoitteluasi?
No, ei ehkä sittenkään. Ostin juoksumaton lisäksi polkupyörän ja innostuin siitä valtavasti. Ajoin Zwift-sovelluksen kanssa kisan toisensa perään.
Joten sinusta tulee pyöräilijä?!
Ajan pyörällä tosi huonosti, olen koko porukan lähes viimeisenä…Mutta nautin siitä ja ehkä siitä oli jopa juoksuhaasteelleni apua. Noin viikon päästä en kyennyt istumaan kunnolla, koska per… oli niin kipeä, ja minulle tuli akillesjännekipuja, koska liike on niin erilainen. Mutta pyöräily oli kuitenkin hyvä lisä harjoitteluun – ja paljon mielekkäämpi kuin juoksumatto.
Miten vertailisit ultrapitkää juoksua ulkona ja matolla?
Periaatteellinen ero oli, ainakin subjektiivisesti arvioiden, että juoksumatto on kova. Mikä sinänsä on outoa, koska asfaltti on myös kova, mutta juoksun dynamiikka ilmeisesti on erilainen. Juoksumatolla tuntuu kuin tömäyttäisit jalkaasi ja tunnet iskun – ainakin tunnet paljon intensiivisemmin. Joten se lienee keholle vähemmän hellää kuin ulkona juokseminen. Toisaalta matolla juokseminen on helpompaa, koska voit asettaa haluamasi vauhdin ja sinun täytyy vain pitäytyä siinä. Se oli erityisen hyödyllistä tässä tapahtumassa, koska täytyy pitää tietty vauhti, jotta jää sopiva aika palautua [ennen seuraavaa lähtöä]. Kumpikin on erilainen, kummallakin on omat puolensa.
Kuinka pystyit juoksemaan kotona suljetussa huoneessa?
Hikoilin valtavasti! Olin aivan nestehukassa 10 tunnin jälkeen enkä pystynyt juomaan riittävästi 3 vuorokauden aikana. Juoksumatossa on tuuletin, mutta minun täytyi kytkeä se pois, koska ilmavirta oli epäluonnollinen. Kun olet hikinen, se viilentää rintaa ja kaulaa. Siinä on riski sairastua.
Mitä joit ja söit noiden 3 päivän aikana?
Yritin juoda paljon: 0,75 litran vesipullon tunnissa, elektrolyyttejä, alkoholitonta olutta, teetä, vähän kahvia ja kolaa. Otin säännöllisesti geelejä ja söin tavallista ruokaa. Tässä kisamuodossa on se etu, että voi syödä normaalisti. Söin leipää salamilla, juustolla, voilla ja hunajalla. Päivälliseksi söin riisiä kanalla. aamiaiseksi kahvia ja munakokkeli…joten varsin hyvin. Minulla oli jopa juustokakkua ja jäätelöä.
Kuulostaa kuin juoksisi hienossa ravintolassa?
Melkein (hymyä).
Tarkoittaako tuo, että vatsasi toimii eri tavalla intervallityyppisessä kisassa kuin perinteisessä ultrakisassa?
Vatsani tuntui hyvältä kaiken aikaa, ehdottomasti! Ei pahoinvointia eikä tarvetta palautella. Pystyin syömään mitä vain, eikä siinä ollut ongelmia. Oletan, että se johtuu tauosta, jonka aikana voit istua ja vatsasi on syömisen aikana rauhallinen, kun ei tarvitse liikkua. Tavallisessa ultrassa yrität syödä liikkeessä eikä ruoansulatuksella ole rauhallista hetkeä. Nyt yritin aina juosta 40 minuutissa, jolloin jäi aikaa syömiseen ja 8-10 minuutin nukkumiseen.
Onnistuiko herääminen sen jälkeen?
Laitoin aina puhelimeen hälytyksen, pidin sitä kädessäni ja summerin soidessa nousin takaisin juoksumatolle.
Tuon täytyy vaatia erityistä sietokykyä, että jaksaa nousta ylös, ettei nukahda uudelleen tai ainoastaan säpsähdä…
Alun perin ajattelin, että juoksen vain seuraavaan aamuun asti, sitten iltapäivään asti, ja ajattelin sitten että juoksen keskiyöhön asti, lopetan ja menen nukkumaan. Mutta tapahtuman seuranta toimi niin hyvin, että näit koko ajan, kuinka moni oli mukana. Ja lukumäärä alkoi laskea nopeasti alkuperäisestä kahdesta tuhannesta. Kun lukemat laskivat, päätin jatkaa, ja lopulta meitä oli vain kaksi jäljellä, joten olisi ollut sääli lopettaa, eikö totta?
Lopulta kisa supsitui uskomattomaan kamppailuun Amerikassa melko tuntemattoman tsekin Radek Brunnerin ja amerikkalaisen kuuluisan seikkailu-urheilijan Michael Wardianin välillä. Wardian voitti tsekin Petr Vabrousekin 7 maratonia 7 päivässä -kisassa. Mitä tiesit Mikestä?
Tunsin hänet ja käytännössä kaikki 25 eliittijuoksijaa, jotka olivat mukana. Useimmat heistä olivat Pohjois-Amerikan huippuja ja muutama hyvä Euroopasta. Mike on seikkailija, joka matkustelee ympäri maailman ja juoksee työkseen. Muista hänet Spartathlonilta, joka oli ensimmäiseni. Juoksimme yhdessä pitkän matkaa, sitten ensin karkasin ja jäin, sitten hän karkasi minulta, kunnes tavoitin hänet huoltopaikalla. Hän näytti huonolta ja piti keskeytyspaperia kädessään laittaakseen nimensä siihen. Sanoin hänelle, että älä luovuta nyt, enää 60 km jäljellä! Mike nousi ylös, jatkoi matkaa pimeyteen, mutta keskeytti seuraavassa huollossa.
Mike itsekin muisteli tuota tapahtumaa haastattelussaan Backyard Ultran jälkeen. Oliko teillä aikaa tapahtuman aikana keskustella keskenään?
Kyllä, me puhuimme taukojen aikana ja heilautimme terveisiä ja toivotimme hyvää onnea seuraavalle kierrokselle.
Palataan siihen kohta. Olet kilpaillut Mikea vastaan useasti, eikö totta?
Kyllä, kerran 100 km juoksun MM-kisoissa Qatarissa. Voitin hänet 200 metrin erolla. Joten minulla non pari voittoa ja nyt ajattelin tehdä 3-0 -tilanteen. Mutta tiedäthän…
Backyard Ulra päättyi osaltasi katkerasti, kun järjestäjä diskasi sinut yhdessä vaiheessa. Kun hylkäys oli julkistettu, yksi järjestäjistä alkoi itkeä, koska asian kertomine sinulle oli niin raskas uutinen. Ei olluy kovin selvää, mitä siinä tapahtui, voitko itse palata siihen?
Minulla oli läppäri tangolla koko ajan, ja siinä pyöri videostriimi sovelluksessa, jolla olimme kirjautuneet kisaan. Siinä näkyi videolla, kun juoksut matolla tai ulkona. Joka kierroksen jälkeen piti soittaa, että olit juossut, esim. tallentamalla juoksun Stravaan. Tämä toimi 3 vuorokauden ajan, vain välillä näkyi mustaa ruutua, myös Miken kohdalla, joten se oli hieman outoa. Lisäksi minulla oli juoksumattoon kytketty tabletti, jonka kautta katsoin suoraa videolähetystä Facebookin kautta. Mutta Mike näytti olevan minuutin myöhässä, joten odotin ilmoitusta, että voimme alkaa juosta. Minun notebookini ääni oli mykistetty, vaikka siellä järjestäjä ilmeisesti huusi, että juokse! Lisäksi minulla oli kuvaruudussa Miken tilanne, enkä seurannut itse kellon kulkua. Joten kyseessä oli monen typerän asian yhteensattuma. Kuitenkin he näkivät minun olevan juoksumatolla ja valmiina juoksemaan.
Mutta oliko tapahtumassa muita kritisoitavia asioita?
Oli sääntöjä, muun muassa, että ei saanut olla juoksuseuraa. Ja Mikellä oli joku juoksemassa hänen kanssa aina silloin tällöin, kuten kuvista pystyi näkemään. Joidenkin kierrosten alussa kuva laitettiin pois eikä kukaan huomauttanut. Kun olin lähtenyt juoksemaan, puhelimeni soi ja jouduin selittämään, mitä tapahtui. He antoivat minun kuitenkin jatkaa, mutta sitten sanoivat, että minut oli hylätty.
Mitä edes Mike ei ymmärtänyt…
Aivan, hänkään ei olisi halunnut lopettaa. Myös hänelle kisa oli voitosta kamppailu. Olisimme kumpikin voineet jatkaa. Lisäksi meillä oli vain 4 tuntia rikkoa ennätys 68 tuntia, ja se näytti mahdolliselta.
Oletko katkera?
En ole. Otin sen hauskuuden kannalta, olin enemmän kiinnostunut siitä, kuinka pitkälle pääsisin. Joten oli ikävää, etten todellisuudessa päässyt jatkamaan. Toisaalta minulla oli aikaa vain tiistaihin asti, koska keskiviikkoaamuna piti mennä töihin. (naurua)
Tämä on ultrahuumoria, eikö olekin?
Se on osa taktiikkaa. Kun olimme sunnuntai-iltana kisassa yksin, puhuimme striimin kautta. Mike kysyi, miten menee? Vastasin, että minulla on aikaa vain keskiviikkoon asti.
Joten luulet, että kykenisit juoksemaan 500 km matolla?
Ennen kisaa mietin, mikähän ennätys on, ja kun selvisi, että 68 tuntia, niin ajattelin, etten voisi juosta kolmea vuorokautta putkeen. Nyt en kuitenkaan pidä sitä epärealistisena, sillä elimistö voi kestää sen. Oli hämmästyttävää, kuinka hyvin elimistö toimi ja kuinka se toimii nyt. Koska jalkani eivät hajonneet lainkaan, lihakset voivat hyvin, voisin mennä nyt juoksemaan. En edes nukkunut kovin paljon tapahtuman jälkeen, nousin aamulla ylös ja olin töissä iltaan asti.
Tämä haastattelu on tehty torstaina, kolme päivää kisan jälkeen. Tuntuuko väsymys nyt viivästyneenä?
Kyllä, minulla oli tänä aamuna vaikeuksia nousta ylös töihin…Mutta se on enemmänkin totaaliväsymystä, ei sellaista kuin maratonilla tai perinteisellä ultralla, jossa jalat on huonona.
Kun kuuntelen sinun puhuvan innostuneesti, arvelen sinun nauttineen tapahtumasta. Kyse ei ehkä ole pelkästään siitä, että on tehty jotain hätäistä korvaavaa tapahtumaa, kun ei voida kilpailla tai harjoitella täysimääräisesti, vai kuinka?
Nautin nähdessäni koko eliitin mukana kisassa. Mitä tapahtuu, ja miten kukin kisassa toimii. Lisäksi netissä yleisö seurasi ja kommentoi, mihin juoksijat saattoivat vastata. Tai sitten ihmiset arvuuttelivat, kuka saattaisi voittaa sen perusteella, miltä kilpailija näytti. Lisäksi pystyi seuraamaan, minkä taktiikan kukin oli valinnut. Ja lisäksi oli erikoisuuksia, kuten Ruotsin Anna Carlsson, joka juoksi järven jäällä miinusasteissa! Lisäksi hyvä oli Greg Armstrong, hieno ultramaratoonari. Hänen piti kisan jälkeen mennä tappamaan sairas vuohi. Lisäksi kisan aikana käärme tuli sisälle hänen taloonsa.
Näitä ei tapahdu tavallisessa kisassa! (naurua)
Mike myös oli hauska. Tämä oli psyykkistä kisaa, kun matkaa kertyi lisää. Hän esimerkiksi otti hammasharjan ja pesi hampaansa. Minä taas kävin suihkussa, vaihdoin puhtaan asun, pesin hampaani ja sanoin olevani valmis seuraavaan 24 tuntiin.
Kuulostaa melkein hauskalta. Juoksitte kuitenkin lähes kolme vuorokautta…
Olin alamaissa monta kertaa, mutta en saanut sitä näyttää, koska vastustajasi saattaa huomata sen ja saada sinut murtumaan. Hänkin kisan jälkeen myönsi, että eräässä vaiheessa oli lähellä luovuttamista, mutta kierroksen jälkeen hänen naisensa kielsi keskeyttämisen, ja hän juoksi vielä 10 tuntia. Joten kisa olisi päättynyt 10 tuntia aiemmin, jos hän ei olisi naimisissa…
Tämä tapahtuma oli tervetullut erikoisuus muutoin hankalan kisakauden aluksi. Millaiset odotukset sinulla oli, ennen kuin tämä koronakriisi puhkesi.
Harjoittelin talven hyvin, ja maaliskuuhun asti kaikki oli hyvin. Sitten vilustuin vuoristossa, kun kävin juoksulenkillä saunan jälkeen. Se oli ikävää, kun makailin 14 päivää ja homma menossa päin helvettiä. Ajattelin, etten selviä Pilsenin 100 km:lle, mutta sitten sekin peruttiin, mikä oli tavallaan helpotus minulle. Pääkisa keväällä olisi ollut Baselin 24h toukokuussa, mutta sekin tietysti peruttiin. Kun kisa toisensa perää peruttiin, harjoittelumotivaatio laski. Harjoittelua piti muuttaa, koska seuraava kisa olsii aikaisintaan puolen vuoden päästä. Ei kannata juosta kovia treenejä, kun kuukauden aikana ei ole kisoja, olen enemmänkin ylläpitovaiheessa nyt.
Muista kisoista kysyminen taitaa olla nyt turhaa.
Jää nähtäväksi, miten lopulta käy. Minulle oleellista on, toteutuuko Spartathlon. En myöskään tiedä, pääsenkö Kladnon 24h:lle, jossa osanottajalista on täynnä mutta otetaanko minua sinne mukaan.
Luulen, että mielellään ottavat sinut mukaan, Ja jos eivät ota, niin kyllä sinut Amerikassa tunnetaan hyvin! Kiitos paljon haastattelusta ja onnittelut suurenmoisesta tuloksesta!
Alkuperäinen artikkeli: https://www.behej.com/clanek/14714-pred-startem-mi-prislo-bezet-tri-dny-silene-ted-500-km-neni-nerealnych
Radek Brunner DUVin tilastoissa: http://statistik.d-u-v.org/getresultperson.php?runner=59644
Quarantine Back Ultra -kisasta: https://ultrajuoksu.fi/quarantine-backyard-ultra-2020/