1. Mie olen Milka Mile Rajala. 33-vuotias liikunnan-, valmennuksen ja ravitsemuksen ammattilainen Rovaniemeltä. Myös luontoelämysohjaaja.

Reilut neljä vuotta sitten olin vakavassa tapaturmassa, jossa sain pirstaleisen reisiluunmurtuman. Mutta kovalla työllä siitä kuntoutunut ja taas iloisena juoksun parissa.

Olen siis nainen, joka hengittää ultrajuoksemista ja seikkailuja, koska elämähän on seikkailu!

2. Ajatuksia.

3. Sisukas, pippurinen sekä hymyilevä! 🙂

1. Marianne Mäkinen Tampereelta

2. Alkumatkasta remontoin ja sisustan huushollimme muutaman kerran🙃 Lauleskelen myös mielessäni biisejä. Keskivaiheilla tarkastelen juoksutovereiden lenkkareita ja pohdin niiden eroavuuksia. Tässä vaiheessa voi välillä mieli hiipiä mahdollisiin kolotuksiin ja vatsan olotilaan, mutta ne koitan blokata. Viimeisillä tunneilla ajatus on keskittynyt pistämään tossua toisen eteen, ei paljon ajatus enää lennä – päässä sovat biisitkin vaihtuva heavy-osastolle.

3. Zetorimainen, matala-askelinen ja huumorintajuinen.

1. Paula. Olen juoksemista harrastava, työssäkäyvä kolmen lapsen äiti. Ehkä eksoottisinta on se että asun Irlannissa.

2. Ajatukset menee kyllä ihan laidasta toiseen. Yleensä käsken itseäni tällaiseen ajatusmaailmaan: Nauti nyt tästä kun täällä olet ja ei tämä kuitenkaan ikuisesti kestä. Yleensä tulee mietittyä että onko mulla jano – onko mulla nälkä – olenko ottanut tarpeeksi energiaa – juoksenko liian nopeasti – paljonko kello on – olenko oikealla reitillä jne

3. Sisukas olen kyllä. Harvemmin minulla menee usko hommaan, joten vedän sitten viimeiseen asti meni miten meni.
Järjestelmällinen. Kaiken kiireen keskellä pystyn aika hyvin treenaamaan.
Seikkailunhaluinen. Pidän mennä eri paikkoihin juoksemaan ja myös sitten tutustumaan paikkaan / maahan.

1. Olen Kari, 38v. 13 vuotta sitten työkaveri juoksi puolimaratonin ja päätin heti, että jonain päivänä teen saman, vaikka matka tuntui sohvaperunalle hurjalta. Nyt on juostuna 10 vuorokauden juoksua ja parikymmentä muuta ultrajuoksua, mutta parhaat suoritukset ovat edelleen edessä.

2. Yleensä mietin etukäteen mitä ajatuksia kannattaa pyöritellä päässä ja mitä ajatuksia kannattaa välttää. Etukäteen laadittu suunnitelma kisasta on hyvää ajateltavaa, se on tarkoituksella monimutkainen alussa ja simppeli lopussa. Kun alussa miettii tiiviisti juoksuvauhtia, kilometrikertymää, kävelypätkiä ja tankkausta, voi välttyä miettimästä jäljellä olevaa 20 tuntia. Kisan lopussa, kun huoltajiakaan ei välttämättä erota lyhtypylväästä, mielen pitää riittävän kiireisenä se kun miettii onko vielä 1 vai 2 kierrosta tankkaukseen tai joiko juuri mustikkamehua vai urheilujuomaa.

Negatiiviset ajatukset sivuutan nopeasti iloisilla asioilla, kuten alati lähenevällä huoltopisteellä. Jos huoltopistekin on juuri ohitettu, pään saa tyhjäksi palauttamalla mieleen jonkun korvamatobiisin, kuten Einin Kesä ja Yö.

3. Kylmäpäinen, sinnikäs, nälkäinen

1. Ronkaisen Tomi, 24h juoksun Suomen ennätyksen haltija. Aamuisin työmatkahölkkääjä, iltaisin perheenisä. Asustelen Kontiolahdella.

2. Aika paljon tulee itse juoksuun keskityttyä ja kuunneltua kroppaa – onko nälkä, mitä tekee mieli, koskeeko mihinkään… Tai sitten päässä soi joku lastenlaulu josta ei pääse millään eroon.

3. Rautakankimainen, aina nälkäinen sekä ennen kaikkea rytmitajuinen

1. Olen Jari Soikkeli 52-vuotias ultrajuoksija Joensuusta. Ensimmäisen 24 tunnin juoksun juoksin vuonna 2007 ja nyt 24h-juoksuja on takana 17, joista paras on 253 km.

2. Pyrin ajattelemaan mahdollisimman vähän. Jos on ”kiirettä yläpäässä”, niin voi olla liiaksi kiirettä radallakin. Kai sitä silti jotakin ajattelee. Aluksi ajatukset liittyy hyvin pitkälti vain oman suunnitelman toteuttamiseen ja kehon viesteihin. Jos oma suunnitelma toteutuu, niin kilpailemiseen ajatukset eksyy vasta viimeisellä neljänneksellä

3. Rauhallinen, tasainen, sisukas.

1. Olen Mikko Liukka, 44-vuotias liikunta-alan yrittäjä ja juoksukoulualan uranuurtaja Suomessa. Melko suuri osa elämästäni pyörii juoksun, juoksuvalmennuksen ja juoksijoiden lihaskunnon ja liikkuvuuden treenaamisen parissa. Olen aloittanut juoksuharrastuksen 11-vuotiaana isäni kanssa ja siitä lähtien harjoitellut systemaattisesti. Olen kilpaillut kaikilla juoksumatkoilla 100m juoksusta 24h juoksuun. Nuorempana voitin opiskelijoiden SM-hopeaa 400m juoksussa vuonna 2001. Parhaimmillani olen kuitenkin juuri nyt, 44 vuoden nuoressa iässä. Uskon kuitenkin, että parhaat saavutukseni ovat vasta tulossa.

Uskon siihen, että voima-, nopeus-, ja liikkuvuusharjoittelu ultrajuoksuharjoittelun ohessa auttavat minua pysymään ehjänä ja saavuttamaan kovia tuloksia jatkossakin. Viimeksi minulla oli rasitusvamma vuonna 2015, jonka jälkeen innostuin joogaamaan.

2. 24h juoksun aikana mielessä pyörii kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita. Yleensä juoksun alkuvaiheessa tunnen huumaa ja voittamattomuuden tunnetta. Silloin luulen olevani kuolematon. Kerron puujalkavitsejä huoltopisteen kohdalla ja olen onnellinen. Juoksun keskivaiheilla minulle tulee usein ns. Mikki Hiiri- vaihe. Silloin kaikki harmittaa ja tunnen olevani maailman huonoin ihminen. Välillä suunnittelen karkaavani radalta baariin tai haluan peiton alle syömään suklaata. Yritän sinnitellä epätoivosta huolimatta. Yön pimeinä tunteina minusta kuoriutuu Igor, ukrainalainen vastarintataistelija joka metsästää liian kovaan alkuvauhtiin lähteneitä juoksijoita, nauraa kivulle ja lentää harmaan peruskallion läpi. Pyrin pitämään Igorin ruorissa loppuun saakka.

Nuorempana kuuntelin kilpailuissa ja treeneissä heviä kovalla volyymilla. Nykyään kuuntelen Shakiraa hiljaa. Tai kuvittelen kuuntelevani. En mä oikeesti oo mikään kova jätkä.

Lähes jokaisessa ultrajuoksukilpailussa mietin ajan olemusta ja pääosin tulen siihen tulokseen, että kronologinen aika on illuusio ja oikeastaan olenkin jo maalissa palkintopysti kädessäni. Toimii joka kerta! Oon niin yksinkertainen tyyppi, että osaan huijata itseäni taitavasti. Lisäksi visualisoin olevani karthagolainen sotapäällikkö Hannibal joka ohjaa sotanorsuaan voitosta voittoon. Ja mun kroppa on se sotanorsu. Tällä mielikuvalla saan blokattua kipua juoksun loppuvaiheessa, kun etureisistäni tuntuu siltä kuin Teksasin moottorisahamurhaaja sahaisi niitä irti.

Lisäksi mietin sitä kuinka upeaa on olla sellaisessa kunnossa, että pystyy juoksemaan 24h:n kilpailuja tällä tasolla ja mitä kaikkea muuta sellainen kunto mahdollistaa elämässä.

3. Inspiroiva, voimakastahtoinen ja leikkisä.