Yhteensä 163 kesälajien urheilijaa saa kaikkiaan 1 376 000 euroa verovapaina urheilija-apurahoina. Urheilija-apurahat ovat harkinnanvaraisia. Suuren apurahan, eli 20 000 euroa, sai 17 urheilijaa. Yhteensä valtion talousarviossa on varattu urheilija-apurahoihin 2 300 000 euroa. Kasvua viime vuoteen on 100 000 euroa. Urheiluministeri Sampo Terhon myöntämien urheilija-apurahojen tavoitteena on luoda taloudelliset edellytykset ammattimaiselle ja päätoimiselle valmentautumiselle. Apurahat myönnetään Veikkauksen tuotosta.
Yleisurheilijoista suuren apurahan (20 000€) saivat vanhoilla näytöillä entiset keihäänheittäjäsuuruudet Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen, joiden parhaat tulokset ovat kaukana menneisyydessä. Suomen tämän hetken ykkösheittäjä Oliver Helander joutui tyytymään 10 000€ apurahaan. Sekin on 10 000€ enemmän kuin Suomen tämän hetken kansainvälisesti menestynein kestävyysjuoksija Noora Honkala sai.
Endurancea seuratasolla edustava Noora Honkala juoksi viime vuonna Suomen ennätykset 50 km, 100 km ja 6 h juoksussa. Hän sijoittui 100 km MM-kilpailussa kahdeksanneksi SE-tuloksella 7.52.04. Viime vuoden maailmantilastossa hän oli 6 h juoksussa 2. ja 100 km juoksussa 13. Vuonna 2017 Honkala oli 24 h juoksun MM-kilpailussa 10. ja samana vuonna 24 h juoksun maailmantilastossa 12. Nämä saavutukset ylittävät selvästi urheilija-apurahan myöntämiselle asetetut vaatimukset. Päätöksen Honkalan apurahan myöntämättä jättämisestä teki Suomen olympiakomitean kestävyyslajien lajiryhmävastaava Olli-Pekka Kärkkäinen. Ensisijaisena perusteluna oli, että ultrajuoksu ei ole olympialaji.
Kärkkäisen suunnistustaustan muistaen on mielenkiintoinen sattuma, että toisen olympiaohjelmasta puuttuvan lajin, suunnistuksen, edustajia nämä kriteerit eivät koske. Kolme suunnistajaa sai 10 000€ apurahan. Heistä vain Marika Teinillä on viime vuodelta arvokisamenestystä. 6 000€ apurahan sai viisi suunnistajaa.
Honkalan valmentaja Sami Vaskola kyseli päätöksen perusteluja ja hänen saamansa vastaukset olivat suorastaan uskomatonta luettavaa rajoittuneisuudessaan ja ahdasmielisyydessään.
Elämme kuitenkin vuotta 2019 ja kaikissa maailman sivistysvaltioissa ultrajuoksulla on virallinen asema muiden yleisurheilulajien joukossa. Naapurimaassamme Ruotsissa kansallinen yleisurheiluliitto on satsannut runsaasti ultrajuoksijoiden harjoittelu- ja kilpailuolosuhteiden hyväksi ja tulosta onkin syntynyt. Ruotsissa monet keskitason maratoonarit ovat onnistuneesti siirtyneet ultramatkoille saavuttaen kansainvälistä menestystä ja arvokilpailumitaleja. Saman toivoisi tapahtuvan Suomessakin.
Opetusministeriön kommentteja
Apurahajärjestelmä on 1990-luvulla luotu nimenomaan olympiaurheilua varten. Järjestelmä pilotoitiin Atlantan kisoihin 1996 ja Naganosta 1998 alkaen sitä on systemaattisesti kehitetty. Ei-olympialajien urheilijoille apurahoja on myönnetty vuodesta 2006 alkaen. Siltä osin järjestelmä poikkeaa muista pohjoismaista, sillä niissä apurahaa saavat ainoastaan olympialajien urheilijat.
Apurahakriteereissä lähdetään siitä, että urheilija-apurahat ovat harkinnanvaraisia. Apuraha ei ole palkkio menestyksestä. Sitä myönnettäessä otetaan huomioon urheilijan kansainväliset näytöt sekä arvioidaan urheilijan tuloskehitys suhteessa lajin kansainväliseen tasoon ja kehitykseen. Yksittäinen arvokisamenestys tai huipputulos ei vielä takaa urheilijalle apurahaa tai sen tason korotusta.
Apurahan tasoa arvioitaessa otetaan huomioon lajien erityispiirteet, kansainvälinen arvostus ja taso, olympia-/paralympialajeissa myös eri kilpailuluokkien taso sekä kilpailuihin osallistuvien maiden ja kilpailuluokassa kilpailevien urheilijoiden määrä.
Apurahan saamisen yleisenä edellytyksenä on se, että urheilijalla on henkilökohtainen valmentaja tai valmennustiimi ja lajilla on kansainvälisiin arvokilpailuihin valittu maajoukkue ja valmennusjärjestelmä. Lähtökohtaisesti apurahan saanti edellyttää myös urheilijan kuulumista lajiliiton maajoukkue- ja valmennusjärjestelmän piiriin.
SUL:sta saamani selvityksen mukaan SUL ja IAU tekevät yhteistyötä, mutta virallista statusta SUL:n kilpailutoiminnassa ultrajuoksulla ei ole.
terveisin Hannu Tolonen (Opetusministeriö, ylitarkastaja)
Valtioneuvosto teki 21 päivänä joulukuuta 1994 periaatepäätöksen tukijärjestelmän luomiseksi huippu-urheilijoille sekä heidän henkilökohtaisille valmentajilleen menestyksen takaamiseksi Atlantan ja Naganon olympiakisoissa. Tukijärjestelmän ensimmäinen vaihe kesti vuoteen 1998. Järjestelmä muutettiin nykyiseksi opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä 6.5.1999 (6/011/1999).
Apurahan tasoa arvioitaessa otetaan huomioon lajien erityispiirteet, kansainvälinen arvostus ja taso, olympia-/paralympialajeissa myös eri kilpailuluokkien taso sekä kilpailuihin osallistuvien maiden ja kilpailuluokassa kilpailevien urheilijoiden määrä. Kuten kerroin, kriteerejä on laajennettu, mutta edelleen olympia/paralympialajit ovat priorissa.
Suunnistus on kansallisesti merkittävien lajien joukossa ajatellen harrastajamäärää niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Suomen Urheiluliitto ry:n kilpailu- ja olosuhdevaliokunta on kokouksessaan 1/2013 tehnyt päätöksen. Mikäli tämä on sen jälkeen muuttunut, voit sen minulle toimittaa.
9.2 Ultrajuoksujen virallisuus
Ultrajuoksijoilla on halu päästä osaksi SUL:n virallista kilpailutoimintaa. Tällä hetkellä on toimittu yhteistyön merkeissä. Mika Muukka esitteli kohtia, mitä virallisuus vaatisi. Valiokunta kävi kohdat perusteellisesti läpi ja päätti, että jatketaan yhteistyön merkeissä, eikä myönnetä virallista statusta.
terveisin Hannu (Tolonen)
Ylläpidon loppukommentti
Siteerattu Suomen Urheiluliiton päätös muuten on vastoin kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n sääntöjä. IAAF noteeraa ultrajuoksun yhtenä yleisurheilulajina muiden joukossa. SUL:lla ei siis ole edes valtuuksia myöntää tai olla myöntämättä ultrajuoksun virallista statusta. Yksittäinen kansallinen lajiliitto ei voi mielivaltaisesti poiketa kansainvälisen yleisurheiluliiton säännöistä.
https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/yli-1-3-miljoonaa-euroa-apurahoina-kesalajeille
Otsikkokuva: Noora Honkala 100 km MM-kilpailussa 2018, kuva: Sami Vaskola